Sirkka Aho: Idylli, maalauksia vuosien varrelta
Taiteilijana pidetään nykyisin henkilöä, joka tulkitsee ulkoista tai sisäistä maailmaa erilaisten medioiden avulla. Näitä medioita ovat esimerkiksi kuva, kolmiulotteinen esine, liikkuva kuva, ääni, puhuttu tai laulettu sana ja kirjoitettu teksti. Perinteinen käsitys kuvaamataiteen edustajasta oli kuitenkin käsityöläinen, joka jäljensi mallin konkreettiseksi kuvaksi tai esineeksi, jotka mallista poikkesivat ensi sijassa dekoraatioiden kautta. Tässä muistonäyttelyssä tutustutaan taitelijaan, joka enemmänkin edustaa perinteistä käsityöläistä, joka esittää sinänsä yksinkertaiset mallinsa jonkinlaisessa ihanteellisessa valossa. Samaa taiteilijatyyppiä suomalaisessa ympäristössä edustaa muiden muassa Pekka Halonen (1865-1933), joka aina pystyi esittämään aiheensa todellisuutta kauniimpina.
Sirkka Aho varttui 1930 – 40-luvuilla vaasalaisessa Lehtikannon taitelijaperheessä, joten kuvaamataiteisiin liittyvä ura oli hänelle luonnollinen. Hän valmistui taideteollisesta oppilaitoksesta 1954. Varsinainen työura Turussa keskittyi 1960 – 90 Aurajoen yhteiskouluun, jossa hän toimi kuvaamataidon lehtorina. Työuran aikana hän ei järjestelmällisesti tehnyt taidetta lukuun ottamatta satunnaisia teoksia ja muotokuvia. Eläkkeelle jäätyään aikaa hänellä oli runsaasti ja Sirkka Aho innostui uudelleen vesivärimaalauksesta. Aiheita hän ei kovin kaukaa lähtenyt hakemaan: koti-interiöörit Turussa, näkymät kodin ikkunoista, interiöörit kesämökiltä ja näkymät kesämökin ikkunoista. Hän toisti Claude Monetin (1840 – 1926) tapaan samoja aiheita kerrasta toiseen eri vuodenaikoina, eri valaistuksissa ja asetelmia rakentamalla.
Sirkka Aho ei halunnut tuoda julki jotain aatetta ja 1970-luvun poliittinen taide olikin hänelle vierasta, vaikka hän arvosti eräiden tekijöiden teknistä taituruutta. Sirkka Aho sairastui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kesämökillä käynnit vähenivät ja samalla maalaaminen. Hän heikkeni hiljalleen kunnes 2011 nukkui pois kotonaan. Hän ei koskaan tuonut itseäni julki ja oli luonteeltaan vetäytyvä. Häneltä jäi valtava määrä akvarelleja, joita juuri kukaan ei ole koskaan nähnyt. Näyttelyitä hän ei pitänyt, luultavasti molempien vanhempien Leo Lehtikannon ja Aini Lähdesmäen ura matrikkelitaiteilijoina muodosti ylipääsemättömän kynnyksen.
Taidekappelin näyttelyn tarkoitus on esitellä Sirkka Ahon taiteellista tuotantoa 1990-luvulta, jolloin hän oli siirtynyt eläkkeelle kuvaamataidon opettajan lehtorin virastaan. Sirkka Ahon useat sadat akvarellit edustavat idealistista taidetta. Vaikka aihepiiri on rajoitettu, työt kertovat ihannemaisemasta ja koti-idyllistä Carl Larssonin (1853 – 1919) tapaan. Ne kertovat myös taidosta, joka kouliintui opetustyössä ja puhkesi kukkaan vasta myöhään.
Avajaiset tiistaina 3.1. klo 18, tervetuloa!
Yhteystiedot:
Heikki Aho (näyttelyn järjestäjä)
p. 040 541 52 87
