Iina Kivimäen A-tutkintokonsertti

Iina Kivimäen A-tutkinnon harjoituskonsertti. Vapaa pääsy, Kappelin ladyjen kahvio. Lämpimästi tervetuloa!

Ohjelma: 

J. S. Bach Italialainen konsertto BWV 971

F. Chopin Etydi As-duuri op. 25 Nr. 1

L. van Beethoven Sonaatti op. 31 nr. 2 d-molli (Myrsky-sonaatti)

L. Janacek Sonaatti 1.X.1905

S. Rachmaninov Etydi op. 33 nr. 5 d-molli

Iina Kivimäki on Sibelius-Akatemiasta vuonna 2006 valmistunut musiikkikasvattaja ja pianisti. Hänen muita instrumenttejaan ovat laulu, harppu, urut ja pienkanteleet. Kivimäki työskentelee tällä hetkellä Turun seudulla pääasiassa soitonopettajana ja kanttorina sekä laulaa Key Ensemblen riveissä. Työuransa ohella hän on jatkanut pianonsoiton opintojaan Turussa Jukka Juvosen johdolla ja lauluopintojaan Pia Pajalan oppilaana. Näin Iina kertoo A-tutkintokonsertistaan:

A-tutkinto, vanhalta nimeltään diplomitutkinto, on korkein ammatillinen instrumenttitutkinto, joka edellyttää muusikolta syvällistä taiteellista näkemystä ja instrumentin hallintaa. Tutkintokonsertin ohjelmiston rakenne ei enää nykyään ole yhtä jäykästi määritelty kuin viime vuosituhannella, mutta osoittaakseen osaamisensa monipuolisuuden on soittajan varminta valita ohjelmistoonsa monipuolisesti eri aikakausien ja tyylisuuntien musiikkia. Vanhan kaavan mukaisia kategorioita ovat mm. barokin, wieniläisklassisen ja romantiikan ajan sävellykset, sekä moderni musiikki (sävelletty alle 50 vuotta sitten). Tästä syystä tutkinto-ohjelmistosta on yleensä vaikea löytää ns. ”punaista lankaa”, tai ylipäätään mitään teoksia yhdistävää tekijää.

Omassa ohjelmassani yksi tällainen piirre on yllättäen alennusmerkkiset sävellajit, erityisesti F duuri/ d-molli, ja tämäkin täysin sattumalta. Olen valinnut teokset puhtaasti omien mieltymysteni perusteella, toki osittain opettajan suositusten pohjalta valikoiden. Konsertin aloittaa J. S. Bachin Italialainen konsertto, ”Concerto nach Italianieschen Gusto”, reippaan rapsakalla F-duurilla. Toisen osan harras d-molli luo vaikuttavan kontrastin ennen kolmannen osan riemukasta kujeellisuutta. Frederik Chopinin Etydit muodostavat edelleen pianistisen osaamisen kivijalan, siksi A-ohjelmaan on välttämätöntä sisällyttää niitä vähintään yksi. Chopinin opus 25:n As-duurissa helmeilevä avausnumero on kuin romantillinen mutta hienostunut rakkauskirje – jälkikirjoituksineen kaikkineen.

Wieniläisklassinen osuus tarkoittaa käytännössä lähes aina sonaattia, kehitettiinhän sonaattimuoto huippuunsa juuri tuolloin. Ludvig van Beethovenin sonaatti op. 31 nr. 2 on saanut lisänimen ”Myrsky-sonaatti” Shakespearen samannimisen näytelmän mukaan. Varmaa ei ole onko kyseinen näytelmä ollut säveltäjän mielessä teoksen työstämisen aikaan, mutta Beethovenin tiedetään olleen Shakespearen ihailija.

Ohjelman vapaavalintainen osuus on tsekkiläisen säveltäjän, Leos Janacekin teos 1.X.1905. Sävellys määriteltiin sonaatiksi vasta paljon myöhemmin, omana aikanaan se oli ensisijaisesti poliittinen kannanotto väkivaltaisuuksissa kuolleen tsekkiläisen opiskelijan muistolle. Konsertin päättää Sergei Rahmaninovin etydi op. 33 nr. 5 d-molli. Teos löytyi säveltäjän jäämistöstä tämän kuoleman jälkeen, ja lisättiin mainittuun opukseen etydien joukkoon, vaikka on mahdollista
että löydös oli alunperin luonnos jotain aivan muuta kuin pianosävellystä varten. Solistisen konsertin lisäksi tutkintoon kuuluu joko konsertto tai kamarimusiikki-osuus. Itse valitsin viimeksi mainitun, ja kuultuani Joose Paajasen Talvitrion ensimmäisen osan kantaesityksen oli myös modernin musiikin teoksen valinta helppo. Paajasen neliosainen teos viululle, sellolle ja pianolle yhdistelee perinteisiä wieniläisklassisia rakenteita minimalistiseen tyyliin, paikoin romantiikan, paikoin peli- ja elokuvamusiikin hengessä.