Kappelin tarina

Ajatus taidekappelista syntyi jo vuonna 1963 nuoren abiturienttipojan pohdintojen tuloksena; millä tavalla suurta Sanaa pitäisi viljellä ja pitää esillä niin, että se puhuttelisi silmiä, sielua ja sydäntä? Pohdintojen päätteeksi poika alkoi hahmotella mielessään erikoista rakennelmaa, taidekappelia, jossa kaikkien taiteenlajien keinoja käyttämällä saadaan välitettyä toivoa ja iloa ihmisten elämään.

Idea jäi kytemään ja odottamaan sopivaa toteutumisajankohtaa. Aikaa kului ja ajatus taidekappelista eli ja selkeytyi. Elettiin vuotta 1991. Koulupojasta oli tullut taiteilija ja pappi. Kyseisenä vuonna oli eräistä pienistä tapahtumista rakentunut kokonaisuus, joka osoitti, että nyt olisi vihdoin oikea aika kappelihankkeen aloittamisella. Hän - Hannu Konola - testasi hankkeen toteuttamiskelpoisuutta kahdella viisaalla: tuomiorovasti Jukka Paarmalla ja toimitusjohtaja Kari Ojalalla. Molemmat pitivät hanketta toteuttamisen arvoisena. Seuraavaksi taidekappeli-idea esiteltiin maaherra Pirkko Työläjärvelle, joka myös innostui hankkeesta ja lupasi tulla talkoisiin mukaan.

Kannatusyhdistys perustetaan

Marraskuussa 1991 arkkipiispan talolla pidettiin tilaisuus, jossa arkkipiispa John Vikströmin johdolla teologian tohtori Risto Cantell, toimitusjohtaja Kari Ojala ja taiteilija Hannu Konola keskustelivat kappelihankkeen toteuttamis-mahdollisuuksista. Yhdessä päätettiin ruveta viemään eteenpäin visiota kappelista. Perustettiin kannatus-
yhdistys, jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin maaherra Pirkko Työläjärvi. Kappelin hallituksen puheenjohtajaksi pyydettiin silloinen Turun tuomiorovasti Jukka Paarma.

Taiteilija Hannu Konola

Tammikuussa 1996 ratkesi arkkitehtikilpailun tulos. Sanaksenaho Arkkitehdit voitti kilpailun ylivoimaisesti ehdotuksella Ikhthys.

Kreikankielen sana Ikhthys, kala, on kristittyjen tunnusmerkki alkukirkon eli jakamattoman kirkon ajoilta. Jakamattomaan kirkkoon viittaa myös ekumenian tunnuskuva vene. Vene, joka kuljettaa matkalla olijoita yhteiseen suuntaan. Kappelin ulkoseinät, kalan tai veneen kyljet, on katettu kuparilla. Hapettuessaan vihreäksi ne sulautuvat ympäröivään metsikköön.

Kun kappeliin tulija avaa oven, hän astuu kuin suunnattoman suuren kalan vatsaan - kuten epätoivossaan Herraan turvannut Joona hyvin kauan sitten. Kalan kylkiä tukevat korkeat puukaaret.

Suunnitelman mukaan rakennus on 300 neliömetriä. Kaikki sisärakenteet ovat suomalaista mäntypuuta: lattia, seinät, jykevä alttari ja veistokselliset penkit, joille mahtuu rinnakkain istumaan 200 henkilöä.

Rakennus antaa tilaa taiteelle - kuville, sävelille, sanoille. Se on arkkitehtuuriltaan pienintä yksityiskohtaa myöten jo itsessään taideteos.

Rakennuspäätös sinetöidään

Kappelille oli saatu ainutlaatuinen suunnitelma, mutta rakennusrahaston kokoon haaliminen osoittautui yllättävän työlääksi lamaa seuranneina vuosina. Välillä näytti uhkaavasti siltä, että hanketta ei voida varojen puutteessa toteuttaa. Vihdoin vuonna 2003 kappelin hallitus melkoiset riskit ottaen uskalsi sinetöidä rakentamispäätöksen puheenjohtajansa Pekka Soinin myötävaikutuksella. Saman vuoden elokuussa aloitti rakennustoimikunta työnsä puheenjohtajanaan hyvin merkittävän työn tehnyt Hannu Nieminen.

Rakennustyöt alkavat

Rakennustyöt alkoivat 24.4. 2004, ja taidekappeli vihittiin käyttöön helluntaina 15.5.2005. Rakennusurakoitsijana toimi Hartela Oy ja vastaavana mestarina rak.mest. Henrikki Hirvelä.

Kappelin perushahmo
löytyi kalastusretkellä vuollun puupalikan avulla

Arkkitehti, professori Matti Sanaksenaho

Kun käytännön työ toi eteen kysymyksiä, arkkitehti poikkesi työmaalle sopimaan niistä paikan päällä. Sanaksenahoa avustivat arkkitehdit Pirjo Sanaksenaho (Papunen) ja Enrico Garbin. Lasityöt/veistokset ovat taiteilija Hannu Konolan käsialaa, ja akustiikan on suunnitellut arkkitehti Alpo Halme.

Taidekappelille on myönnetty puupalkinto sen arkkitehtuurista 2005. Katso lisää täältä.

Lisätietoja palkinnoista löydät myös täältä.